Pikajuomaselostus

Ollaan edetty taas elämässä sen verran että nyt tiedän jopa niiden uusien kanukkien nimet. Jacko on nimeltaan Vakiish ja Graham näyttää ihan itseltään. Vielä uudempia kasvoja paikalla ovat hieman hiljaisempi saksalaispari ja irlantilainen Mike tai Michael tai jotain. Oon todella huono nimien kanssa.

Mutta nyt naamoista viis ja tapahtumien pariin. Meillä oli tuossa viime viikon torstaina pippalot Alenalle, Standalle ja Glenille. Kaikki kun tekivät lähtoä. Vihrea talo oli jälleen remppakunnossa kun porukka järsi humalassa pizzaa, sipseja, tanssi ja sai haavereita. Itsekin onnistuin yhden viinilasin rikkomaan. Peukaloon tuli reikä tietysti samalla särkemisellä. Glen kaatui valtavaan muovilaatikkoon, joka oli täytetty jäilla ja oluella. Tottahan sekin vetinen loota siita voimasta hajosi ja koko keittio tulvi. Lattian suojaksi heiteltiin sitten kaljalaatikoita eli vielä vetisempää pahvia. Hauskaahan meillä oli mutta kylla muakin olisi aamulla ketuttanut sitä sotkua siivota.

On kyllä alkanut tuntua siltä että täällä joka päivä on bilepäivä. Raumatilla on viimeiset kolme tai neljä päivää ollut iltakaljan nauttiminen moninkertaista ja kukapa siihen ei mukaan lähtisi. Tosin omat työvuorot menee onneksi yleensä myöhälle, niin välttyy liialta maltaalta. Mutta koska työpäiviä on jäljellä enää kaksi ja puoli, voi olla että juhliminen kestää perjantaista sunnuntaihin. Lauantaille meille on järjestetty reissu Pictoniin. Hotellin entinen henkilöstöpersoona Tracy pitää pippalot kotonaan ja hän on kilttinä ihmisenä kutsunut entisiä työkavereitaan mukaan. Ja koska hän tuntee Mikon ja mikko meidät, ollaan menossa pakettitarjouksena koko suomipoppoo paikalle. Myös olen kuullut Philin liittyvän seuraan(!).

Sunnuntaina pitääkin sitten alkaa pakkailla kamppeita ja jättää Portage taakse. Haikeaa tulee varmasti olemaan, mutta kun tulevina päivinä on luvassa valaiden katselua ja uintia delfiinien kanssa, niin jää varmaan hyvin pieni rako ajatuksissa hotellia varten. Täältä tullaan maailma.