Suklaasimmuja ja simpukoita

Jos nyt irtois pikkusen paremmin juttua. Oon nyt Pictonissa, hyvin pienessa kaupunkipahasessa. Paikka on kuin Lapua oikeestaan. Tulin eraopas Frances(?)in kyydissa hyvin hyvin aamutuimaan hoitamaan itselleni veronumeroita ja ruokaostoksia. Kello tosin on vasta puoli kymmenen niin ei oo kiire tehda mitaan.

Meininki taala pallon toisella laidalla on todella erilaista verrattuna suomen tapoihin. Joka paikassa, oli kyseessa kuka tahansa, puhuu sulle niinku olisit perhetta. Hello darling, how are you? Ja peraan ostosten hinta tai ruokatilaus. Todella lamminhenkista poppoota, eika ilmakaan huono ole. Eilen paistoi kovasti aurinko ja otti hieman nuppiin menna hommiin sisatiloihin. Mika tarkoittaa Snapperia, hotellin bar & cafeta. Ensimmaisen paivan vaikeuksista selvittya oon todella alkanut pitaa paikasta. Pomoni Amardeep (meidan suomalaisten kesken Abu) on alkanut myos hieman lammeta mulle. Ei romattisessa mielessa, ei todellakaan, mutta ehka se ei enaa pida mua amatoorina. Aija noin 22 vee tulee kuitenkin Intiasta, missa ei naisia paljon kunnioiteta.

Jos ei oteta huomioon ikavia esimiehia, on taalla ihan huipputyyppeja. Toissa on nyt 4 tsekkia joista oon tyoskennellyt pariskunnan Michal ja Petra kanssa. Molemmat rentoja huumori-ihmisia. Sitten on housekeepingissa eras tsekki Alena seka saksalaistytto jonka nimea en nyt muista. On myos pari ranskalaista, vaikeaniminen tytto ja poika Meddy. Ihan ykkostyyppeja on kuitenkin Phil ja Maria. Phil nayttaa Snoop Doggilta ja on varsin aurinkoinen luonne. Lupasin vieda sille pullon Jim Beamia kun palaan hotellille. Maria on aivan ekstaasissa haronut mun hiuksia tassa parina iltana. Youre hair is SO soft! On muuten samanikainen kuin meitsi. Ja kutsuu mua jo nimella My darling. :D Pariskunta on ainakin puoliksi maoriperintoa, mika tekee noista kokoisistani ihmisista jotenkin todella eksoottisia nain suomalaisen silmin. Useimmat maorit kun tuntuvat olevan valmiita rugby- tai amerikkalaisen jalkapallon pelaajia. Hyvin vaikuttavan kokoista porukkaa.

Hmmm, mitahan sita viela sopertaisi. Phil ja muut kokit tekevat taalla hyvaa ruokaa, ja odottelen viela meressa uimista. Yksi tuskaisimmista asioista on kantaa Snapperin asiakkaille mita jumalaisemman nakoisia jalkiruokia. Tanaan meen kylla ite syomaan moista nannaa. Tarjolla kun on suklaakakkua, marenkikakkujuttua ja hedelmasalaattia. Kaikkien kanssa tulee jaateloa ja marjoja. Ja hotellin pihalla kasvaa muuten ihan melkein villina ainakin vadelmia, limeja ja appelsiineja.(!) Paatan tamankertaisen jutusteluni kollegojen hokemilla: Sweet! Cool! Bro! Man! Darling!

P.S. Noi simpukat tosiaan meinas vaan sita et rantakivikossa kun kavelee niin joka puolella nakyy valkoisia simpukankuoria. Aika makeeta.