Aika tapahtumarikas viikko takana, kun ihmisia tulee ja menee. Kaikkien suureksi ihmetykseksi ja suruksi Phil ja Maria joutuivat pakkaamaan kamppeensa ja poistumaan hotellilta. Marian epailtiin varastaneet tavaraa kaupasta, missa tyoskenteli ja kun nuo kaksi kerran liikkuvat yhdessa, oli vaistamatonta etta Phil lahtisi myos. Itse olin kaymassa Pictonissa, kun kuulin asiasta. Tyontekijoiden tunnelmat olivat aika kireat ja harmistuneet kun maoripari kerasi tavaroitaan laukkuihin. Olivat kuitenkin nelja kuukautta ehtineet taalla asua.
Vaikka en yleensa kovin nopeasti ihmisiin kiinny noin nopeasti, otti noiden kahden lahto todella koville. Tosin ehdin kylla parissa viikossa ihastua Philiin, mika oli ehka suurin syy murheeseeni. Rannalla kun istuin ja itkin, tulikin Phil viereen ja kertoi miten aikovat jatkaa tasta eteen pain. Marian han sanoi lahettavansa pohjoiseen takaisin perheensa luo ja jaavansa itse Blenheimiin aitinsa luo. Huono omatuntohan siina tuli kun iloitsin Philin jaavan niin lahelle ja tiesin hanen tulevan kaymaan. Maria parka joutuisi ensimmaista kertaa olevaan pidemman aikaa erossa rakkaastaan.
Illan vietimme kuitenkin laksiaisten merkeissa meidan kampilla ja vahan jatkettiin myos vihreassa talossa, mika on hotellin tyontekijoilleen tarjoama asuintalo. Siella kaikki bileet yleensa pidetaan. Poytatenniksen ja oluen merkeissa.
Paljon on vierailijoita ehtinyt olla meilla punkkaamassa. Elina Harjunpaa Jallujarvelta oli muutaman paivan kylassa. Han oli ollut toissa aprikoosipakkaamossa ja Mikon jo koulusta asti tunteneena tiesi tulla meille kaymaan ennen seuraavaa peliliiketta. Tytto lahtikin pian kohti pohjoissaarta uusia tyotuulia tunnustelemaan. Toinen matkamies oli Juho Porvoosta. Mikon entisen musiikinopettaja poika tai jotain. Ihan mukava vanhan liiton rokkimies 23 vissiin vuotta.
Uusia naamoja on ehtinyt myos tulla jopa nelja. Kaksi nattia tyttoa ruotsista Anna ja Malin, joiden peraan meidan porteripuolen hormoni-Glen on ehtinyt jo kuolata. Se jatka on kylla uskomaton. Kuin kerjaava koiranpentu. Glenilla on kuitenkin lihaksia ja muutenkin hyva ulkomuoto seka leppoisa luonne niin ei pitaisi olla puutetta naisista. Mutta mikas siina. Kai sillakin pitaa harrastuksia olla. Toissa paivana tuli pari jatkaa Kanadasta. Nimia en muista mutta toinen nayttaa nuorelta Michael Jacksonilta. Ihan hyvilta tyypeilta vaikuttivat.
Paivia jaljella Portagessa 16 ja sitten nokka suuntautuu kohti Australiaa. Luvassa road trip The Great Ocean Roadilla kaakkoisrannikolla. Paljon muuta en oikeastaan tieda viela siita reissusta. Vaikka onkin kiva nahda maailmaa mahdollisimman paljon, on kuitenkin harmi lahtea hotellilta niin pian. Tieda vaikka paatyisi joskus uudestaan tanne. Harvemmin kuitenkaan tapaa nain paljon eri kansalaisuuksia samassa paikassa ja vielapa moisissa maisemissa. Jokin hohto on kuitenkin Philin myota kadonnut. Jamppa kun oli taitava tuomaan hyvaa tunnelmaa joka puolelle. Hauska mies. Ja puhuivat Marian kanssa etta tulisivat Suomessa kaymaan. Mista ei tietenkaan voi menna takuuseen. Kuitenkin aika kaukana tuo meidan kotimaa. Tsekkipari Michal ja Petra ovat ainakin ilmeisesti tulossa, mika on aika hienoa.
Aippa. En saa taalla oikein avattua tuota verkkopankkia sen javajutun takia niin jos viitsit katsoa toisinaan tilien tilannetta ja varsinkin nollata luottotilia. Yleensa nostan aina luotolta niin tee ihmeessa siirtoja niin ettei yhtakkia rahan tulo tyssaa.
Laittakaa ihmiset sahkopostia tai facebookissa viestia kun haluan kuulla miten siella menee. Kaikki draama munkin korviin ! :D
Kuvien laitto on vahan vaiheessa edelleen mutta nettiyhteyksien kanssa on ongelmia niin venyy taas. Viimeistaan kotona sitten naette.
lauantai 28. helmikuuta 2009
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
Suklaasimmuja ja simpukoita
Jos nyt irtois pikkusen paremmin juttua. Oon nyt Pictonissa, hyvin pienessa kaupunkipahasessa. Paikka on kuin Lapua oikeestaan. Tulin eraopas Frances(?)in kyydissa hyvin hyvin aamutuimaan hoitamaan itselleni veronumeroita ja ruokaostoksia. Kello tosin on vasta puoli kymmenen niin ei oo kiire tehda mitaan.
Meininki taala pallon toisella laidalla on todella erilaista verrattuna suomen tapoihin. Joka paikassa, oli kyseessa kuka tahansa, puhuu sulle niinku olisit perhetta. Hello darling, how are you? Ja peraan ostosten hinta tai ruokatilaus. Todella lamminhenkista poppoota, eika ilmakaan huono ole. Eilen paistoi kovasti aurinko ja otti hieman nuppiin menna hommiin sisatiloihin. Mika tarkoittaa Snapperia, hotellin bar & cafeta. Ensimmaisen paivan vaikeuksista selvittya oon todella alkanut pitaa paikasta. Pomoni Amardeep (meidan suomalaisten kesken Abu) on alkanut myos hieman lammeta mulle. Ei romattisessa mielessa, ei todellakaan, mutta ehka se ei enaa pida mua amatoorina. Aija noin 22 vee tulee kuitenkin Intiasta, missa ei naisia paljon kunnioiteta.
Jos ei oteta huomioon ikavia esimiehia, on taalla ihan huipputyyppeja. Toissa on nyt 4 tsekkia joista oon tyoskennellyt pariskunnan Michal ja Petra kanssa. Molemmat rentoja huumori-ihmisia. Sitten on housekeepingissa eras tsekki Alena seka saksalaistytto jonka nimea en nyt muista. On myos pari ranskalaista, vaikeaniminen tytto ja poika Meddy. Ihan ykkostyyppeja on kuitenkin Phil ja Maria. Phil nayttaa Snoop Doggilta ja on varsin aurinkoinen luonne. Lupasin vieda sille pullon Jim Beamia kun palaan hotellille. Maria on aivan ekstaasissa haronut mun hiuksia tassa parina iltana. Youre hair is SO soft! On muuten samanikainen kuin meitsi. Ja kutsuu mua jo nimella My darling. :D Pariskunta on ainakin puoliksi maoriperintoa, mika tekee noista kokoisistani ihmisista jotenkin todella eksoottisia nain suomalaisen silmin. Useimmat maorit kun tuntuvat olevan valmiita rugby- tai amerikkalaisen jalkapallon pelaajia. Hyvin vaikuttavan kokoista porukkaa.
Hmmm, mitahan sita viela sopertaisi. Phil ja muut kokit tekevat taalla hyvaa ruokaa, ja odottelen viela meressa uimista. Yksi tuskaisimmista asioista on kantaa Snapperin asiakkaille mita jumalaisemman nakoisia jalkiruokia. Tanaan meen kylla ite syomaan moista nannaa. Tarjolla kun on suklaakakkua, marenkikakkujuttua ja hedelmasalaattia. Kaikkien kanssa tulee jaateloa ja marjoja. Ja hotellin pihalla kasvaa muuten ihan melkein villina ainakin vadelmia, limeja ja appelsiineja.(!) Paatan tamankertaisen jutusteluni kollegojen hokemilla: Sweet! Cool! Bro! Man! Darling!
P.S. Noi simpukat tosiaan meinas vaan sita et rantakivikossa kun kavelee niin joka puolella nakyy valkoisia simpukankuoria. Aika makeeta.
Meininki taala pallon toisella laidalla on todella erilaista verrattuna suomen tapoihin. Joka paikassa, oli kyseessa kuka tahansa, puhuu sulle niinku olisit perhetta. Hello darling, how are you? Ja peraan ostosten hinta tai ruokatilaus. Todella lamminhenkista poppoota, eika ilmakaan huono ole. Eilen paistoi kovasti aurinko ja otti hieman nuppiin menna hommiin sisatiloihin. Mika tarkoittaa Snapperia, hotellin bar & cafeta. Ensimmaisen paivan vaikeuksista selvittya oon todella alkanut pitaa paikasta. Pomoni Amardeep (meidan suomalaisten kesken Abu) on alkanut myos hieman lammeta mulle. Ei romattisessa mielessa, ei todellakaan, mutta ehka se ei enaa pida mua amatoorina. Aija noin 22 vee tulee kuitenkin Intiasta, missa ei naisia paljon kunnioiteta.
Jos ei oteta huomioon ikavia esimiehia, on taalla ihan huipputyyppeja. Toissa on nyt 4 tsekkia joista oon tyoskennellyt pariskunnan Michal ja Petra kanssa. Molemmat rentoja huumori-ihmisia. Sitten on housekeepingissa eras tsekki Alena seka saksalaistytto jonka nimea en nyt muista. On myos pari ranskalaista, vaikeaniminen tytto ja poika Meddy. Ihan ykkostyyppeja on kuitenkin Phil ja Maria. Phil nayttaa Snoop Doggilta ja on varsin aurinkoinen luonne. Lupasin vieda sille pullon Jim Beamia kun palaan hotellille. Maria on aivan ekstaasissa haronut mun hiuksia tassa parina iltana. Youre hair is SO soft! On muuten samanikainen kuin meitsi. Ja kutsuu mua jo nimella My darling. :D Pariskunta on ainakin puoliksi maoriperintoa, mika tekee noista kokoisistani ihmisista jotenkin todella eksoottisia nain suomalaisen silmin. Useimmat maorit kun tuntuvat olevan valmiita rugby- tai amerikkalaisen jalkapallon pelaajia. Hyvin vaikuttavan kokoista porukkaa.
Hmmm, mitahan sita viela sopertaisi. Phil ja muut kokit tekevat taalla hyvaa ruokaa, ja odottelen viela meressa uimista. Yksi tuskaisimmista asioista on kantaa Snapperin asiakkaille mita jumalaisemman nakoisia jalkiruokia. Tanaan meen kylla ite syomaan moista nannaa. Tarjolla kun on suklaakakkua, marenkikakkujuttua ja hedelmasalaattia. Kaikkien kanssa tulee jaateloa ja marjoja. Ja hotellin pihalla kasvaa muuten ihan melkein villina ainakin vadelmia, limeja ja appelsiineja.(!) Paatan tamankertaisen jutusteluni kollegojen hokemilla: Sweet! Cool! Bro! Man! Darling!
P.S. Noi simpukat tosiaan meinas vaan sita et rantakivikossa kun kavelee niin joka puolella nakyy valkoisia simpukankuoria. Aika makeeta.
torstai 12. helmikuuta 2009
Melkein viikko jo vierähtänyt. Huhhuh. Mikon koneessa ei toimi hirveen hyvin o-kirjain, niin heitän nollan tilalle.
Niin sitä sitten l0pulta lähdettiin k0hti Helsinki-Vantaan lent0kenttää. Aj0matka 0li meidän kaikkien 0salta vähän haikea. Kuitenkin kentälle saavuttaessa alk0i inn0stus ja jännitys 0ttaa vallan. Ju0tiin kalliit pull0t limsaa ja valuttiin p0rtille. Väsymys 0li aika k0va niin ei hirveästi jäänyt muistikuvia ensimmäisestä lenn0sta mikä vei meidät Frankfurtiin.
Täytyy ihan rehellisesti san0a etten 0le k0skaan 0llut tylsemmässä ja sekavammassa paikassa kuin mitä se lent0kenttä 0n. Sielä 0li vaan neliömetrikaupalla kiiltävää avaraa lattiatilaa, eikä penkkejä 0ikein missään. Blah. T0della väsyneenä t0mm0nen rassaa j0tenkin hyvin raskaasti. Anyway lennettiin cathay pasifin k0neella H0ng K0ngiin. Siinä pienessä tilassa istuessa 0ppii arv0stamaan vaakatas0a ja kunn0n yöunia. Tuli siinä sitten kats0ttua pari leffaa 0masta pikku ruudusta.
H0ng K0ngiin kun tultiin, 0li edessä siirtyminen h0stelliin K0wl00nin kaupungin0saan. Paikalle taksillä päästyämme selvisi että meidän hu0ne vapautuu vasta kl0 12. 0lihan se l00gista, mutta 0tti kyllä pirusti päähän siinä k0htaa. Kell0 0li j0tain 8 ja 9 välillä. Saatiin sentään jättää matkalaukut paikan päälle 0d0ttamaan, kun itsen mentiin paikalliseen mäkkäriin syömään vähän aamupalaa. Käveleskeltiin ja katseltiin vähän paikk0ja siinä 0d0tellessa. Palj0n ihmisiä, palj0n pieniä kaupp0ja ja haju kuin vanha vapput0ri. Hyi hitt0. Sää 0li 0nneksi lämmin ja selkeä. Päädyimmekin sitten istuskelemaan t0della kauniiseen puist00n 0d0ttelemaan kell0n etenemistä.
Kun vihd0in päästiin hu0neeseen, mentiin saman tien nukkumaan. Nukuttiinkin sitten aamuun asti elikkäs sellaset 16 tuntia. Lähdettiin metsästämään aamupalaa kell0 kuuden aikaan ennen auring0nn0usua. Kaikista kummallisinta 0li se, että edessä aukeava tie 0li täynnä marat00nareita! P0rukkaa vaan venytteli ja ju0ksenteli j0ka pu0lella. Hullua. Käytiin j0ka tapauksessa syömässä ja 0st0ksilla ennen kuin palattiin hakemaan laukut lent0kentälle lähtöä varten. K0lme tanttua tarttui matkaani sieltä. 0livat aika kalliita, mutta 0mpahan pikkuveljen rippijuhliin vaatteita mistä valita.
Nyt ei run0su0ni 0le niin virtaava että 0saisin kert0a asiat mielenkiint0isesti niin hyppään yksityisk0htia. Juostiin HKn kentällä k0neeseen, kun tuli vähän kiire. henkihievereissä sitten lysähdin paikalleni istumaan seuraavan kymmenen pitkästyttävän tunnin ajaksi. Aucklandin tullivirkailijan kanssa tuli vähän räkkyä, kun hänen mielestään mulla 0lisi pitänyt 0lla mukana j0nkinlainen tili0te mistä näkyy että mulla 0n tarpeeksi rahaa elättää itseni heidän maassaan. typerää. Nainen kyseli 0piskelupaikasta, entisistä työpaik0ista ja päästi sitten irvistellen meikäläisen läpi. inha akka. Siitä parin paikallisen lennn kautta Blenheimiin, missä Mikk0 0d0ttelikin j0 naureskellen mäkkäriburgerien kanssa. Grrreat.
Ehkä tunnin aj0matkan jälkeen erittäin mutkaisen tien kupeessa makasi tulevat asuinpaikkamme. Asetuin tal0ksi Mik0n kämpille ja suihkun jälkeen mentiin P0rtage h0tellin Snapper baariin yksille. Siellä tavattiin vähän tulevia työkavereita. 0ikein kiv0ja ihmisiä 0vat.
Seuraava päivä vietettiin läheisessä Pict0nin pikkukaupungissa. H0idettiin tilit ja ru0ka0st0kset kunt00n. maisemat 0n täällä päin aivan usk0matt0mat ja ne näki valtavan hyvin veneestä j0lla sinne kaupunkiin kuljettiin.
Mut sij0itettiin t0siaan ainakin täksi viik0ksi t0h0n Snapperiin h0mmiin ja eka päivä 0li pitkä. Esimieheni Amardeep, 22-vu0tias j0stain intian suunnalta 0leva tärkeilijä, 0n ikävä ihminen. Se mies ei katso ketään silmiin, eikä 0saa 0pettaa yhtään. Lähes kaiken minkä nyt tiedän erik0iskahveista ja kassak0neesta 0pin nuorelta varsin hauskalta ja mukavalta Ryanilta sekä vanhemmalta ammattilaiselta Davidilta. Valitettavasti David työskentelee pääsääntöisesti hien0mmassa h0tellin ravint0lassa ja Ryan 0li eilen t0rstaina viimeistä päivää töissä. Täytyy selvitä siis yksin. Sekin 0n parempi kuin että Abu pyörii paikalla. 0nnekseni se pysyy aika palj0n p0issa.
Nyt 0len kämpillä yksin kun työt alkaa lällällää vasta pu0li kuudelta ja 00n sit k0k0 illan töissä. Kat0nrajat 0n aika hämähäkkien asuttamia mutta kumma kyllä 00n pystynyt elämään sen kanssa. Ei ne hirveesti liiku niin ne ei ahdista pahasti. Pakk0 mun 0n kyllä imur0ida täällä kun k0k0lattiamat0t 0n keränny aika hyvin r0skia. Mikk0han ei siiv0a, se 0n selvää.
Luin muuten twilight -kirjan. K0vaa kamaa. Su0sittelen! Pitää vaan se leffa vielä nähdä. Ajank0htaisena 0ngelmana mulla 0n nyt kad0ksissa 0leva kännykkä. Se 0n varmaan tässä s0hvan läheisyydessä tai lava-aut0ssa, j0lla Mikk0 ja Riku kielletysti heitti mut töihin. Eiköhän se löydy.
Niin sitä sitten l0pulta lähdettiin k0hti Helsinki-Vantaan lent0kenttää. Aj0matka 0li meidän kaikkien 0salta vähän haikea. Kuitenkin kentälle saavuttaessa alk0i inn0stus ja jännitys 0ttaa vallan. Ju0tiin kalliit pull0t limsaa ja valuttiin p0rtille. Väsymys 0li aika k0va niin ei hirveästi jäänyt muistikuvia ensimmäisestä lenn0sta mikä vei meidät Frankfurtiin.
Täytyy ihan rehellisesti san0a etten 0le k0skaan 0llut tylsemmässä ja sekavammassa paikassa kuin mitä se lent0kenttä 0n. Sielä 0li vaan neliömetrikaupalla kiiltävää avaraa lattiatilaa, eikä penkkejä 0ikein missään. Blah. T0della väsyneenä t0mm0nen rassaa j0tenkin hyvin raskaasti. Anyway lennettiin cathay pasifin k0neella H0ng K0ngiin. Siinä pienessä tilassa istuessa 0ppii arv0stamaan vaakatas0a ja kunn0n yöunia. Tuli siinä sitten kats0ttua pari leffaa 0masta pikku ruudusta.
H0ng K0ngiin kun tultiin, 0li edessä siirtyminen h0stelliin K0wl00nin kaupungin0saan. Paikalle taksillä päästyämme selvisi että meidän hu0ne vapautuu vasta kl0 12. 0lihan se l00gista, mutta 0tti kyllä pirusti päähän siinä k0htaa. Kell0 0li j0tain 8 ja 9 välillä. Saatiin sentään jättää matkalaukut paikan päälle 0d0ttamaan, kun itsen mentiin paikalliseen mäkkäriin syömään vähän aamupalaa. Käveleskeltiin ja katseltiin vähän paikk0ja siinä 0d0tellessa. Palj0n ihmisiä, palj0n pieniä kaupp0ja ja haju kuin vanha vapput0ri. Hyi hitt0. Sää 0li 0nneksi lämmin ja selkeä. Päädyimmekin sitten istuskelemaan t0della kauniiseen puist00n 0d0ttelemaan kell0n etenemistä.
Kun vihd0in päästiin hu0neeseen, mentiin saman tien nukkumaan. Nukuttiinkin sitten aamuun asti elikkäs sellaset 16 tuntia. Lähdettiin metsästämään aamupalaa kell0 kuuden aikaan ennen auring0nn0usua. Kaikista kummallisinta 0li se, että edessä aukeava tie 0li täynnä marat00nareita! P0rukkaa vaan venytteli ja ju0ksenteli j0ka pu0lella. Hullua. Käytiin j0ka tapauksessa syömässä ja 0st0ksilla ennen kuin palattiin hakemaan laukut lent0kentälle lähtöä varten. K0lme tanttua tarttui matkaani sieltä. 0livat aika kalliita, mutta 0mpahan pikkuveljen rippijuhliin vaatteita mistä valita.
Nyt ei run0su0ni 0le niin virtaava että 0saisin kert0a asiat mielenkiint0isesti niin hyppään yksityisk0htia. Juostiin HKn kentällä k0neeseen, kun tuli vähän kiire. henkihievereissä sitten lysähdin paikalleni istumaan seuraavan kymmenen pitkästyttävän tunnin ajaksi. Aucklandin tullivirkailijan kanssa tuli vähän räkkyä, kun hänen mielestään mulla 0lisi pitänyt 0lla mukana j0nkinlainen tili0te mistä näkyy että mulla 0n tarpeeksi rahaa elättää itseni heidän maassaan. typerää. Nainen kyseli 0piskelupaikasta, entisistä työpaik0ista ja päästi sitten irvistellen meikäläisen läpi. inha akka. Siitä parin paikallisen lennn kautta Blenheimiin, missä Mikk0 0d0ttelikin j0 naureskellen mäkkäriburgerien kanssa. Grrreat.
Ehkä tunnin aj0matkan jälkeen erittäin mutkaisen tien kupeessa makasi tulevat asuinpaikkamme. Asetuin tal0ksi Mik0n kämpille ja suihkun jälkeen mentiin P0rtage h0tellin Snapper baariin yksille. Siellä tavattiin vähän tulevia työkavereita. 0ikein kiv0ja ihmisiä 0vat.
Seuraava päivä vietettiin läheisessä Pict0nin pikkukaupungissa. H0idettiin tilit ja ru0ka0st0kset kunt00n. maisemat 0n täällä päin aivan usk0matt0mat ja ne näki valtavan hyvin veneestä j0lla sinne kaupunkiin kuljettiin.
Mut sij0itettiin t0siaan ainakin täksi viik0ksi t0h0n Snapperiin h0mmiin ja eka päivä 0li pitkä. Esimieheni Amardeep, 22-vu0tias j0stain intian suunnalta 0leva tärkeilijä, 0n ikävä ihminen. Se mies ei katso ketään silmiin, eikä 0saa 0pettaa yhtään. Lähes kaiken minkä nyt tiedän erik0iskahveista ja kassak0neesta 0pin nuorelta varsin hauskalta ja mukavalta Ryanilta sekä vanhemmalta ammattilaiselta Davidilta. Valitettavasti David työskentelee pääsääntöisesti hien0mmassa h0tellin ravint0lassa ja Ryan 0li eilen t0rstaina viimeistä päivää töissä. Täytyy selvitä siis yksin. Sekin 0n parempi kuin että Abu pyörii paikalla. 0nnekseni se pysyy aika palj0n p0issa.
Nyt 0len kämpillä yksin kun työt alkaa lällällää vasta pu0li kuudelta ja 00n sit k0k0 illan töissä. Kat0nrajat 0n aika hämähäkkien asuttamia mutta kumma kyllä 00n pystynyt elämään sen kanssa. Ei ne hirveesti liiku niin ne ei ahdista pahasti. Pakk0 mun 0n kyllä imur0ida täällä kun k0k0lattiamat0t 0n keränny aika hyvin r0skia. Mikk0han ei siiv0a, se 0n selvää.
Luin muuten twilight -kirjan. K0vaa kamaa. Su0sittelen! Pitää vaan se leffa vielä nähdä. Ajank0htaisena 0ngelmana mulla 0n nyt kad0ksissa 0leva kännykkä. Se 0n varmaan tässä s0hvan läheisyydessä tai lava-aut0ssa, j0lla Mikk0 ja Riku kielletysti heitti mut töihin. Eiköhän se löydy.
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
Loppulinkous
Huomenna se sitten tapahtuu. Lähtö. Kauan odotettu, reilun päivän verran jännitetty. Kaikki pakattavat vaatteet ovat pienissä sekavissa pinoissa ympäri huonetta. Lähinnä lattialla. Muutamia on vielä vasta pesukoneessa. Hinkkasin vanhalla kynsiharjalla myös yhdet kangastennarit puhtaaksi. Tai eihän niistä puhtaita tullut, mutta suurin osa Visulahden ruohokentästä on nyt valutettu viemäristä alas. Muistin nimittäin pitäneeni niitä viimeksi "Kurassic Rockissa" 2008.
Eilen mennessäni nukkumaan tuntui ensimmäistä kertaa kunnon jännitys vatsassa. Vähän ehkä säikähdin sitä, ja muutenkin viime viikkoina huonosti nukkuneena turvauduin pieneen lääketieteelliseen avustukseen nukahtamisessa. Olen ollut niin tyyni koko matkan suhteen, etten tiedä koska se lopullinen paniikki iskee. Toivon vaan ettei se tapahtu ahtaassa hysteria-alttiissa lentokoneessa. :D Onhan tässä toki vielä noin 38 tuntia aikaa hoitaa hengenahdistukset ja multa-jäi-varmasti-jotain-tärkeetä -tuntemukset pois alta.
Ristikkolehti ja kirjan valitseminen on nyt suurimmat murheenkryynit. Ja se ettei laukun sovi painaa sallittua rajaa ylittävää määrää. Ei se ainakaan testikerralla painanut... Muutaman lipun kun tulostaa tämän kaiken hässäkän päälle, niin ollaan turvallisilla vesillä. Jäljelle jää hyvästelyt. Voi rähmä.
Eilen mennessäni nukkumaan tuntui ensimmäistä kertaa kunnon jännitys vatsassa. Vähän ehkä säikähdin sitä, ja muutenkin viime viikkoina huonosti nukkuneena turvauduin pieneen lääketieteelliseen avustukseen nukahtamisessa. Olen ollut niin tyyni koko matkan suhteen, etten tiedä koska se lopullinen paniikki iskee. Toivon vaan ettei se tapahtu ahtaassa hysteria-alttiissa lentokoneessa. :D Onhan tässä toki vielä noin 38 tuntia aikaa hoitaa hengenahdistukset ja multa-jäi-varmasti-jotain-tärkeetä -tuntemukset pois alta.
Ristikkolehti ja kirjan valitseminen on nyt suurimmat murheenkryynit. Ja se ettei laukun sovi painaa sallittua rajaa ylittävää määrää. Ei se ainakaan testikerralla painanut... Muutaman lipun kun tulostaa tämän kaiken hässäkän päälle, niin ollaan turvallisilla vesillä. Jäljelle jää hyvästelyt. Voi rähmä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)