Lähtöön on päiviä jäljellä 11. Tänään maanantaina 26.1. suoritin suuntaa-antavan koepakkauksen. Aikani kun ahersin ja vilkuilin pakkauslistaa, saavutin matkalaukulleni hieman reilun kymmenen kilon painon. Uskomatonta! Reissu kestää kolme kuukautta ja mä selviän muka kymmenellä kilolla tavaraa! Jotain varmaan puuttuu. Jotain tärkeää mun tuurilla. Tai ehkä puntarissa on vikaa. Pitää koittaa uudestaan pienen hienosäädön jälkeen.
Kaikista vaikeinta tulee luultavasti olemaan kuitenkin käsimatkatavaroiden pakkaus, kun pitää keksiä kompaktia tekemistä yli kymmenen tunnin lennoille. Ristikoita, kirja, musiikkia, pelikortit ja siihen lisäksi kaikki perustavarat mitä naisen käsilaukusta löytyy. Herranmunjee. Ehkä pitää ottaa nämä pitkät liidot oivana tilaisuutena perehtyä vihdoin Platonin Valtioon, joka pölyttyy hyllyssä lahjakkaasti. Kun saavun Uuteen Seelantiin, olen valaistunut ja viisas. Kunnes poltan ihoni auringossa ja loukkaan ihmisiä vielä epävarmoilla englannin puhetaidoillani. Menen nyt opettelemaan anteeksipyyntöjä kaikilla saatavilla olevilla kielillä. Justin Case.
maanantai 26. tammikuuta 2009
torstai 15. tammikuuta 2009
Alussa oli ensimmäisyys.
Parahimmat kanssaihmiset.
Tästä hetkestä alkaen väritän teille kuvan amatöörimatkailijan seikkailuista aina pakkaamisen vaikeuksista sinne suloiseen paluuseen saakka. En lupaa olla aktiivinen saati hyvä kirjoittamaan, mutta lupaan tehdä vähäisen roolini värikkäästi.
Kyseessä on nyt siis matka maailman vastakkaiseen pisteeseen, eli Suomen Etelä-Pohjanmaalta tuonne Uuden Seelannin eteläsaaren pohjoisnurkille. Tästä saan syyttää ja kiittää ystäväistäni Salmonellaa, joka jo lokakuussa kipaisi pelipaikalle. Minä ja hänen serkkupoikansa liitymme seuraan noin kolmen viikon kuluttua. Pelko hiipii migreeninkäryiseen nuppiini.
Omat matkustuskokemukseni rajoittuvat muutamaan viikon mittaiseen euroopanreissuun. Tuskin siis ihmetyttää et tytöllä on varmasti muutama paniikkikohtaus ja ripaus rytmihäiriöitä ennen lähtöä. Mutta en voisi parempaa toivoa. Salmis on pedannut erittäin hyvin petiä meille, etten usko suurien esteiden kohtaamiseen. Passi, viisumi ja hammasharja. Ne on ne tärkeimmät.
Seuraavan kolmen viikon aikana tulisi sitten uusia jäykkäkouristus, hommata matkavakuutus ja tehdä pari harjoituspakkaus- ja punnitsemiskertaa. Tiedätte naiset. Aina liikaa mukana. Kalenterissa olisi myös arkipäiväisiä tapahtumia kuten syntymäpäiviä, Suomeen palaavia ystäviä ja tietty omat läksiäiset. Ykköstavoite on kuitenkin pysyä erossa Noroviruksen aiheuttamasta vatsataudista. En suostu kukistumaan!
Haluaisin kiittää entistä työnantajaani matkan rahoituksesta. Töitä riitti, hermot meni, naurettiin ja oltiin väsyneitä. Haluan muistuttaa kavereitani, että kesällä mennään sitten pelaamaan rantalentistä. Ok? Äiskä ja Iskä, ei murheita. Laitan kyllä koodia jos rahat loppuu tai tulee seinä vastaan. Cheers ya'll!
Lisää tunnelmia päivien edetessä.
Tästä hetkestä alkaen väritän teille kuvan amatöörimatkailijan seikkailuista aina pakkaamisen vaikeuksista sinne suloiseen paluuseen saakka. En lupaa olla aktiivinen saati hyvä kirjoittamaan, mutta lupaan tehdä vähäisen roolini värikkäästi.
Kyseessä on nyt siis matka maailman vastakkaiseen pisteeseen, eli Suomen Etelä-Pohjanmaalta tuonne Uuden Seelannin eteläsaaren pohjoisnurkille. Tästä saan syyttää ja kiittää ystäväistäni Salmonellaa, joka jo lokakuussa kipaisi pelipaikalle. Minä ja hänen serkkupoikansa liitymme seuraan noin kolmen viikon kuluttua. Pelko hiipii migreeninkäryiseen nuppiini.
Omat matkustuskokemukseni rajoittuvat muutamaan viikon mittaiseen euroopanreissuun. Tuskin siis ihmetyttää et tytöllä on varmasti muutama paniikkikohtaus ja ripaus rytmihäiriöitä ennen lähtöä. Mutta en voisi parempaa toivoa. Salmis on pedannut erittäin hyvin petiä meille, etten usko suurien esteiden kohtaamiseen. Passi, viisumi ja hammasharja. Ne on ne tärkeimmät.
Seuraavan kolmen viikon aikana tulisi sitten uusia jäykkäkouristus, hommata matkavakuutus ja tehdä pari harjoituspakkaus- ja punnitsemiskertaa. Tiedätte naiset. Aina liikaa mukana. Kalenterissa olisi myös arkipäiväisiä tapahtumia kuten syntymäpäiviä, Suomeen palaavia ystäviä ja tietty omat läksiäiset. Ykköstavoite on kuitenkin pysyä erossa Noroviruksen aiheuttamasta vatsataudista. En suostu kukistumaan!
Haluaisin kiittää entistä työnantajaani matkan rahoituksesta. Töitä riitti, hermot meni, naurettiin ja oltiin väsyneitä. Haluan muistuttaa kavereitani, että kesällä mennään sitten pelaamaan rantalentistä. Ok? Äiskä ja Iskä, ei murheita. Laitan kyllä koodia jos rahat loppuu tai tulee seinä vastaan. Cheers ya'll!
Lisää tunnelmia päivien edetessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)